Potilaiden kertomuksia – elämä nivelreuman kanssa

Millaista on elää nivelreuman kanssa? Nämä naiset ja miehet ovat halunneet jakaa henkilökohtaiset kokemuksensa kirjoittamalla oman tarinansa.

Nivelreumapotilaat kertovat elämästään

Bristol-Myers Squibb ja Suomen Reumaliitto järjestivät yhteistyössä nivelreuma-aiheisen kirjoituskilpailun. 10 parasta tarinaa on nyt valittu ja julkaistaan yksi tarina kerrallaan kahden viikon väliajoin.

Olemme erittäin kiitollisia kaikista kilpailuun lähetetyistä kokemustarinoista ja haluamme sydämellisesti kiittää jokaista osallistujaa.

Kirjoituskilpailun raatiin kuuluivat Reumaliiton järjestöjohtaja Lea Salminen, viestintäpäällikkö Riitta Katko, suunnittelija Pihla Aaltonen sekä Bristol-Myers Squibbin viestintäpäällikkö, toimittajana pitkään työskennellyt Pirjo Mäenpää.

Kilpailuun osallistuneet kokemustarinat olivat kautta linjan korkeatasoisia ja palkittavien kirjoitusten valinta ei ollut helppo. Raati päätyi valitsemaan tarinoita, joiden kerronta oli sujuvaa ja mukaansa tempaavaa. Tekstin tuli olla selkeää ja vastata kilpailun tehtävänantoa. Pyrimme myös valitsemaan kirjoituksia, joiden vertaistuellinen viesti välittyi erityisen koskettavasti ja aidosti.

Näiden kriteerien avulla palkintojen saajiksi valittiin (aakkosjärjestyksessä):

  • Merja Hilden
  • Markus Isohanni
  • Kaisa Lepistö
  • Anu Leppänen
  • Sari Sainio
  • Marika Sarin
  • Helmi Sateensalo
  • Sami Suokko
  • Tarja Suvanto
  • Silja Visuri

Onneksi olkoon kaikille voittajille!


Rheumatoides arthritis seropositiva. Istuin junassa matkalla kotiin ja toistelin lausetta. Päätin osata tuon diaknoosin ja muistaa sen, koska se tulisi olemaan osa minua, aina.

Reumakivut alkoivat kuin varkain samoihin aikoihin, kun äiti sai paikan dementiakodista. Hänen muutoskipunsa ”Mitä pahaa minä olen tehnyt?” alkoi hyppelehtiä kipuna omissa nivelissäni, niin että aamulla herätessä varovasti piti tunnustella, onko se tänään vasemmassa nilkassa vai oikeassa leukanivelessä.

Hän makasi väsyneen ja kalpean näköisenä sairaalasängyllä. Keltainen sairaalapaita roikkui hänen päällään ja hänen silmiensä alla oli tummat renkaat. Hän hymyili näppäilessään puhelintaan.

Ensimmäinen ajatus,miksi juuri minulle tuo tauti iski ? Mutta sittten näin artikkelin,jossa kerrottiin,että kun ajattelee,miksi juuri minulle,niin miksi ei,koska sinä olet tarpeeksi vahva kestämään tämän vastoinkäymisen.

Tässä kaupassa kävi huonosti kävelevä mies, jonka nilkat olivat paksut. Isä kertoi, että hän on estejuoksija, olympiavoittaja joka sairastaa reumatautia. Mitään en tiennyt reumataudista, sehän ei kuulunut elämääni.

Sain 14-vuotiaana seronegatiivinen nivelreuma diagnoosin. Kyynärpäät ja polvet koukistuivat ja toisen jalan varpaat menivät kippuraan päkiän alle. Kun muut nuoret kirmasivat kesälaitumille, niin minua kuntoutettiin Kangasalan Pikonlinnan reumasairaalassa kahtena kesänä kuukausi.

Keskustelimme reimapiirissämme tästä taudista niin tutusta,ilmenevästä. Siispä nimettiin sairaus nimeltään ”Reumanni” useimpaa se meitä niin ”pänni”.

Näin minua tervehti lääkärini, kun olin ensimmäisen kerran saapunut Reumalle. Kuinka oikeassa hän olikaan. Takana oli monen tunnin matka yöjunalla Kolarista Tampereelle, josta aamuyöllä mummini saapui minua ja äitiäni hakemaan.

Olin aina ajatellut, että nivelreuma on vain vanhojen ihmisten sairaus, ei se voi iskeä juuri aikuisiän saavuttaneeseen, mutta ikäväkseni jouduin todeta tämän oletukseni vääräksi

Yhdeksäntoistavuotias tyttö, opiskelemassa unelma-ammattiinsa ensihoitajaksi sekä opettelemassa itsenäistä elämää uudessa kaupungissa. Kaikki on mallillaan, kunnes erinäiset oudot tapaukset alkavat mietityttämään, että onko kaikki sittenkään kunnossa.

Sain nivelreuma diagnoosin helmikuussa 2010 ja olin vasta 37-vuotias, perheetön sinkkunainen. Hyvin pian kävi selväksi, että olen lääkkeille todella yliherkkä ja elimistöni ei kestä haittavaikutuksia. Hoito-ongelmien vuoksi jouluun 2011 mennessä reuma oli edennyt päästä varpaisiin, sekä isoihin että pieniin niveliin.

Sitte tuli aika reumalääkärille ja olin peloissani, ajattelin et nyt on varmaa menny väärää paikkaa mutta mennää silti.. Olihan mulla otettu reuma kokeet ja niiden mukaan minulla ei ollut reumaa. Reuma lääkäri katto mun polven ja totes että leikkauksee..

Jotkin näistä oman tarinansa kertoneista henkilöistä ovat saaneet Bristol-Myers Squibbilta rahallisen korvauksen. Tekstit ovat henkilökohtaisia kirjoituksia ihmisiltä, joilla on omakohtaisia kokemuksia esimerkiksi nivelreumasta. Emme maksa korvauksia oma-aloitteisesti lähetetyistä kertomuksista.

Viimeksi päivitetty:  2016-02-24Päivittänyt:  Pirjo Mäenpää