Sydän- ja verisuonitaudit – suuret kansantautimme

Sydän- ja verisuonitaudit (valtimotaudit) ovat suurin sairastavuuden ja kuolleisuuden aiheuttaja Suomessa ja muissa länsimaissa. Niiden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon käytetään vuosittain merkittävä osa terveydenhuollon voimavaroista. Valtimotauteja esiintyy kaikenikäisillä, mutta niiden esiintyvyys kasvaa väestön ikääntyessä.

Valtimotaudit – mitä ne ovat?

Valtimotaudit huonontavat sydän- ja verenkiertoelimistön valtimoverenkierron normaalia toimintaa. Oireet saattavat olla hyvin erilaisia eri ihmisillä riippuen siitä, minkä elinjärjestelmän valtimoverenkierto on häiriintynyt. Valtimotauteja kutsutaan lääketieteessä myös aterotromboottisiksi sairauksiksi, koska valtimoiden hitaasti kehittyvään ahtaumaan (aterooma) liittyy myös lisääntynyt äkillisen verihyytymän (tromboosin) muodostumistaipumus.

Yleisimpiä valtimotauteja ovat sepelvaltimotauti (krooninen sepelvaltimotauti, epästabiili angina pectoris ja sydäninfarkti), aivojen hapenpuutteesta johtuvat aivoverenkierron häiriöt (aivoinfarkti tai ohimenevä aivojen verenkiertohäiriö, TIA) sekä ääreisverenkierron häiriöt, esimerkiksi alaraajojen ääreisvaltimotauti.

Vaikka joidenkin valtimotautien esiintyvyys onkin lisääntynyt, niitä sairastavien potilaiden ennuste on kuitenkin parantunut huomattavasti parin viime vuosikymmenen aikana sekä parantuneen diagnostiikan että kehittyneiden hoitomahdollisuuksien vuoksi.