Nivelreuman hoito

Suomessa noin 1 700 ihmistä sairastuu vuosittain elinikäiseen ja toimintakykyä heikentävään nivelreumaan. Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sitä suurempi mahdollisuus on vaikuttaa taudin etenemiseen ja vähentää sen aiheuttamia haittoja. Jos tautia ei hoideta aikaisessa vaiheessa, altistuu 70–80 prosenttia sairastuneista vakaville nivelmuutoksille. Aikainen hoidon aloittaminen vähentää myös jälkitauteja ja pitkällä aikavälillä sillä voi olla merkittävä vammautumista vähentävä ja työkykyä lisäävä vaikutus.

Nivelreumaa ei voida parantaa. Taudin aiheuttamia haittoja voidaan lievittää ja niiden pahenemista ehkäistä. Hoidolla pyritään hillitsemään tulehdusaktiivisuutta ja lievittämään oireita, estämään nivelvaurioiden syntyminen, parantamaan toimintakykyä ja säilyttämään hyvä elämänlaatu. Jopa vaikean nivelreuman etenemistä voidaan hidastaa aikaisessa vaiheessa aloitetulla lääkehoidolla. Nivelreuman hoito perustuu tulehduksen ja kivun lieventämiseen. Parhaassa tapauksessa ne saadaan katoamaan kokonaan. Samanaikaisesti lihakset ja nivelet on pidettävä kunnossa, jottei sairastuneisiin niveliin aiheuteta pysyviä vaurioita. Apuna käytetään lääkkeitä, lääkintävoimistelua, toimintaterapiaa ja omaehtoista harjoittelua. Tulehduskipulääkkeistä saa apua kivunlievitykseen ja tulehduksen hillitsemiseen, mutta ne eivät vaikuta sairauden etenemiseen.

Perinteiset nivelreuman lääkkeet

Jos sinulla diagnosoidaan nivelreuma, on tärkeää, että erikoislääkäri arvioi, tarvitsetko antireumaattista lääkitystä, jolla voidaan vaikuttaa sairauden etenemiseen. Nämä lääkkeet ovat pitkävaikutteisia. Niitä kutsutaan tautiprosessia hidastaviksi reumalääkkeiksi (DMARD, disease-modifying anti-rheumatic drug) ja niitä käytetään silloin, kun nivelissä on jatkuva tulehdus. Lääkkeitä on useita ja joskus niitä käytetään yhdistelmähoitona. Kun tulehdusta saadaan hillittyä, oireet lievenevät. Lääkkeiden vaikutus havaitaan yleensä muutamien viikkojen kuluessa, joskus siihen voi mennä kuukausia.

Biologiset lääkkeet

Voimakkaasti leviävän tulehduksen yhteydessä voi olla tarpeen käyttää niin sanottuja biologisia lääkkeitä. Nämä lääkkeet kuuluvat tuumorinekroositekijän (TNF, anti-tumour necrosis factor) estäjien lääkeaineryhmään ja lääke annetaan pistoksena tai suonensisäisesti.
Biologisiin lääkkeisiin luetaan myös selektiivisesti B-soluihin tai T-soluihin vaikuttavat lääkeaineet. B-soluilla on merkittävä rooli tulehdusprosessissa, joka kehittyy autoimmuunisairauksien yhteydessä. T-solut ovat elimistön puolustusjärjestelmän soluja, joilla ajatellaan olevan merkittävä rooli nivelreuman kehittymisessä.