Muut leukemiamuodot

Kroonisen myeloisen leukemian (KML) sekä akuutin lymfaattisen leukemian (ALL) lisäksi leukemian kaksi muuta keskeistä muotoa ovat akuutti myelooinen leukemia (AML) sekä krooninen lymfaattinen leukemia (KLL).

Krooninen lymfaattinen leukemia

Kroonisessa lymfaattisessa leukemiassa lymfosyyttejä tuotetaan liikaa. Tämä johtaa lymfosytoosiin. Sairastuneista suurin osa on yli 50-vuotiaita, ja miespotilaita on enemmän kuin naisia. Kaikista leukemioista kroonisia lymfaattisia on arvioitu olevan noin 25–30 %.

Krooninen lymfaattinen leukemia on länsimaissa yleisin aikuisiän leukemiasairaus. Suomessa sitä todetaan vuosittain noin 120 tapausta. Krooninen lymfaattinen leukemia puhkeaa ja etenee hyvin hitaasti. Onkin arvioitu, että peräti 70 % diagnooseista tehdään sattumalta. Varhaisvaiheessa saattaa esiintyä suurentuneita imusolmukkeita ja splenomegaliaa (pernan suurentumista). Oireet muuttuvat vakavammiksi sairauden edetessä pidemmälle. Monilla potilailla on havaittu lieväasteista aneemisuutta. Parantavaa hoitoa ei tunneta, mutta sairaus ei etene äkillisesti, ja tavallisesti potilas elää diagnoosin varmistumisen jälkeen vielä vuosia.

Akuutti myelooinen leukemia

Akuutti myelooinen leukemia on pahanlaatuinen veritauti, jossa leukeemisia myelooisia blasteja (alkeissoluja) kertyy luuytimeen ja useimmissa tapauksissa myös vereen. Useimmissa tapauksissa taudinkulku hoitamattomana on erittäin nopea. Harvinaisissa tapauksista taudin eteneminen on hidasta ja potilas voi selvitä tukihoidoin ilman solunsalpaajia jopa lähes vuoden. Potilaista valtaosa hoidetaan voimakkailla solunsalpaajayhdistelmillä.

Noin 80 % aikuisten akuuteista leukemiatapauksista on akuutteja myelooisia leukemioita  ja 20 % akuutteja lymfaattisia leukemioita. Solunsalpaajahoidolla paranee pysyvästi n. 30–40 % alle 65-vuotiaista potilaista. Solunsalpaajahoidon ja kantasolujen siirron jälkeen paranee 50–65 % potilaista. Iäkkäämpien potilaiden ennuste on huonompi.